Historiaa


Ylitornion museo- ja kotiseutuyhdistys syntyy

Lokakuun 13. päivänä vuonna 1981 kokoontui Ylitornion kirjastoon 22 innokasta kotiseutuihmistä: Helena Alatulkkila, Esteri Tuira, Hilja ja Antti Aho, Kaisa Äijälä, Kaarle Lampinen, Lyyti ja Arvo Huhtanen, Jouko Niva, Hemming Aittamaa, Pirkko ja Jorma Koivisto, Anni ja Pentti Korpi, K-E Fagerholm, Eva Tyni, Maunu Kannala, Niilo Saukkoriipi, Kaarle Nuoriaho, Vilppu Lakkapää ja Marjatta Järvinen. Kokoonkutsujana toimi Mirjami Antola (Hyttinen), kulttuurilautakunnan silloinen puheenjohtaja.

Ylitornio-seuran toiminta oli vähäistä eikä kulttuurilautakunnalla ollut resursseja tehdä kotiseututyötä täysipainoisesti, siksi oli saatava uusia voimia mukaan toimintaan.

Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Anni Korpi, koska kaikki miespuoliset ehdokkaat kieltäytyivät. Ensimmäiseen johtokuntaan tulivat valituiksi Johanna Vikeväinen, Vilppu Lakkapää, Jouko Niva, Pekka Alapuranen, Kaarle Lampinen, Kalle Nuoriaho, Sauli Kariniemi ja Paavo Harri. Sihteeriksi valittiin Marjatta Järvinen. Ehkä johtokuntaan olisi ollut hyvä valita opettaja Vikeväisen lisäksi muitakin naisia, koska seuraavan vuoden toimintakertomuksessa todetaan:”Kokouksia on pidetty seitsemän, joista neljä on ollut päätösvaltaisia”.

Ylitornion museo- ja kotiseutuyhdistyksen säännöissä yhdistyksen päätavoitteena pidetään museon saamista kuntaan, esineistön ja kansanperinteen tallentamista. Siksi nimessä on museo ennen kotiseutua. Lisäksi yhdistyksen pitää syventää asukkaiden kotiseudun tuntemusta ja paikallishenkeä sekä pyrkiä kaikin tavoin lisäämään heidän kiintymystään kotiseutuunsa.

Johtokunnan työrukkasiksi talousvaliokuntaan valittiin Hilja Aho, Esteri Tuira, Helmi Alatalo, Pirkko Koivisto, Oili Lehto ja Ulla Ollila ja tiedotusvaliokuntaan Sirkka Salmi ja Mirja Huhtanen. Sihteeri oli myös mukana molemmissa valiokunnissa.

Taloudellinen tilanne oli aluksi vaikea ja talousvaliokunta tarpeellinen. Kunnalta saatiin 300 markkaa toiminnan aloittamiseksi ja seuraavana vuonna 1000 markkaa. Talousvaliokunta järjesti kahdeksan vuoden ajan keinuarpajaisia ja osallistui naistenmessuille. Avuksi tulivat myös pankkien, eri järjestöjen ja yksityisten lahjoitukset. Kun yhdessä Lions`Clubin kanssa alettiin julkaista Ylitornion Joulu -lehteä, muu rahankeruu väheni.


Toimintaa vuosikymmenten aikana


Kotiseudun tuntemusta syvennettiin

Vuonna 1983 järjestimme viisi kotiseuturetkeä: keväällä kävimme Myllyojan myllyllä Nuotiorannalla, sahan muistomerkillä Kristineströmissä ja Luomajoen kenttäpirtillä. Patikoimme Lohivaaran luolalle ja Karemajojen kautta Ainiovaaran laelle. Kohde vaihtui kuukausittain.


Opintoretkiä erilaisiin museoihin ja museotietoa

Koska päätavoitteemme oli saada Ylitorniolle kotiseutumuseo, halusimme tutustua erilaisiin museoihin. Teimme yhdistyksen toisena toimintavuonna kaksi opintoretkeä: toisen Ruotsin Jokkmokkiin ja toisen Tervolan museoalueelle ja Pöykkölän kotiseutumuseoon. Elokuussa yhdistys järjesti Pekanpään maatalousnaisten kanssa retken Turkansaaren ulkomuseoon Ouluun.

Osallistuimme myös maakunnallisiin museokokouksiin. Kemin kokouksessa opiskelimme valokuvausta ja valokuvien tallennusta, ja täällä Ylitorniolla meille neuvottiin näyttelyiden järjestämistä.

Kansalaisopiston kanssa järjestimme erilaisia luento- ja keskustelutilaisuuksia. Maakuntamuseon johtaja Henri Nordberg luennoi aiheesta ”Museo vai kotiseututalo”. Hän oli sitä mieltä, että pitäjässä saisi olla molemmat, sillä ne ovat kaksi eri asiaa: kotiseututaloa voitaisiin vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin ja museon olisi vastattava museoviraston vaatimuksia. Rakennuksessa tulisi olla kunnolliset säilytys- ja näyttelytilat ja tila, jossa museo itse järjestäisi juhlia ja konsertteja.


Museolle etsitään paikkaa

Yhdistyksen sihteeriksi oli vuonna 1984 valittu Elli Haavikko ja ensimmäisessä toimintakertomuksessaan hän toteaa:”Museohanke ei ole liikahtanut tuumaakaan eteenpäin”. Pari vuotta myöhemmin tilanne on yhtä epätoivoinen:”Mitä tehdään? Heitetäänkö kirves kaivoon? Museoasia ei näytä etenevän. Alueita on tiedusteltu useilta eri tahoilta. Museoesineistö hajoaa pikkuhiljaa, ellei jotain ala tapahtua. Aitan katto vuotaa ja vaatii korjaustoimenpiteitä...”


Museohanke etenee vihdoinkin

Kunnan omistama Niuron perinnetalo saatiin museoyhdistyksen käyttöön vuonna 1992. Samana vuonna yhdistyksen ostama Vanhaisen aitta siirrettiin Niuron tontille ja kunta luovutti tontilla olleen Niuron kaksikerroksisen aitan museoesineiden säilytystilaksi.

Vuonna 1993 museoyhdistyksen omistamalle Myllykummun tontille siirrettiin Ojan perikunnan lahjoittama Iikan tupa, jonka toiseen päähän kalustettiin kirjailija Väinö Katajan pirtti.

1900-luvun puolivälissä kunta antoi Alkkulan vanhan koulun Sirkka Salmen käyttöön ja hän alkoi puuhata koko Ylitornion koululaitoksen kattavaa koulumuseota.

Purettavana ollut Kohkolan talo Kaulirannalta ostettiin museo- ja kotiseutuyhdistykselle vuonna 1997 ja siirrettiin Niuron pihapiiriin perinnetalokäyttöön.

Niuroon on saatu vielä pystytetyksi yhdistykselle lahjoitettu riihi, johon on koottu kalastus- ja maatalousesineistöä.


Olemme myös juhlineet ja retkeilleet

Museon hankinnan lisäksi yhdistys on ennättänyt kolmen vuosikymmenen aikana järjestää juhliakin. Niurossa pidettiin avajaisseurat vuonna 1992, ja sen jälkeen on kokoonnuttu seuroihin ja perinnekinkereihin useamman kerran.

Aavasaksan juhannusjuhlien järjestelyihin on osallistuttu viisi kertaa. Niuron ja Karjusaaren lohijuhliin on järjestetty ohjelmaa ja kotiseutujuhliin mm. työnäytöksiä. Vuonna 1996 kotiseutujuhla järjestettiin Aavasaksalla, entisen sahan alueella. Sinne pystytettiin yhdistyksen hankkima ja kustantama sahan muistomerkki. Muutaman kerran olemme vierailleet myös Övertorneålla yhteisessä kotiseutujuhlassa. Iikan tuvalla on pidetty avointen ovien päivää pari kertaa kulttuuriviikon yhteydessä ja Ollin-Mikon jauhopäivää vietettiin jo v. 1984.

Alkuvuosien kotiseuturetkien jälkeenkin on retkeilty: on käyty Jokkmokkin markkinoilla jo kymmenen kertaa ja sotilassoittokunnan konsertissa Rovaniemellä. Yhteydenpito Övertorneån kotiseutuyhdistykseen on lisääntynyt. Olemme tutustuneet Hanhimaan kenttään ja Orjasjärven myllyyn Övertorneålla, ja ruotsalaiset ovat olleet vierainamme Ainolassa.


Kiitos yhdistyksemme puuhamiehille ja naisillekin!

Kiitos yhdistyksemme vireästä toiminnasta kuuluu ehdottomasti yhdistystä vuodesta 1989 johtaneelle Vilppu Lakkapäälle. Anni Korpi johtokuntineen teki hyvän pohjatyön museon hankinnassa, mutta nähtävästi tässä asiassa tarvittiin miespuolista puheenjohtajaa.

Vilppu Lakkapäällä on organisointikykyä ja resursseja, unohtamatta myöskään hänen taustavoimiaan, lioneita, joista yksi, Timo Leinonen, on toiminut monia vuosia yhdistyksen tarmokkaana varapuheenjohtajana. Vilppu ja lionit muun ahkeran talkoojoukon lisäksi ovat kuljettaneet talonpuolikkaita ja aittoja sinne tänne, saaneet ne pystyyn ja käyttökuntoon. Kiitos heille siitä.

Museo- ja kotiseutuyhdistyksen ensimmäinen avustus oli kunnalta saatu 300 markkaa. Haavikon Elli on hoitanut raha-asioita vuodesta 1986 lähtien, jolloin sihteeriksi vaihtui Mirja Huhtanen. Elli on onnistunut kartuttamaan tiliä niin paljon, että yhdistyksen budjetti on pyörinyt tuhansissa euroissa. Näin olemme pystyneet ostamaan tontteja ja rakennuksia. Olemme saaneet myös rahalahjoituksia sekä huonekaluja ja muita museoesineitä. Kiitos lahjoittajille!


Ylitornion Joulu viime vuosien tulonlähteenä

Suurin tulonlähde yhdistyksellämme on ollut Ylitornion Joulu-lehti. Sen tuotto on vuosittain yli 4000 euroa sekä yhdistykselle että Lions` Club Ylitorniolle, joka on ollut yhteistyökumppanina alusta lähtien, vuodesta 1984. Lehti sisältää sekä runsaasti nykyisten ja entisten ylitorniolaisten muisteluksia kunnan kehityksestä vuosien varrelta että tietoja nykypäivän tapahtumista.

Anni Korpi toi idean Vilppulasta ja on ollut kaikki nämä vuodet toimituskunnan liikkeellepanevana voimana. Lehden kautta myös Ylitornion yrittäjät ovat olleet mukana kotiseututyössä. Kiitos heillekin.

Ylitornion Joulun toimituskunnassa ovat ”pysyvinä jäseninä” toimineet Anni Korpi, Mirja Huhtanen, Marjatta Järvinen, Maritta Keskitalo, Martti Ylävaara ja Kaisu Määttä, osa heistä jo vuosikymmenten ajan. Lions`Clubin edustajat vaihtuvat parin vuoden välein, ja he ovat kiitettävästi huolehtineet lehden painatuksen ja ilmoitusten keruun. Lehden ansiokkaan taiton teki ensin Marja Vierimaa, mutta viime vuosina työtä on jatkanut Kaisu Määttä yhtä ansiokkaasti. Lehtemme on ilmestynyt tähän mennessä 28 kertaa.

Lähteenä Ylitornion museo- ja kotiseutuyhdistyksen pöytäkirjat

Ylitornion museo- ja kotiseutuyhdistyksen toimihenkilöt vuosina 1981-2012

Puheenjohtajat:
Anni Korpi 1981-1989
Vilppu Lakkapää 1990-2012

Varapuheenjohtajat:
Kaarle Nuoriaho 1981-
Anni Korpi 1993-1999
Timo Leinonen 2000-2012

Sihteerit:
Marjatta Järvinen 1981-1983
Elli Haavikko 1984-1987
Mirja Huhtanen 1988-2012

Rahastonhoitajat:
Kaarle Lampinen 1981-1985
Elli Haavikko 1986-2012

Ensimmäinen johtokunta 1981-1983
Johanna Vikeväinen
Pekka Alapuranen
Paavo Harri
Sauli Kariniemi
Vilppu Lakkapää
Kaarle Lampinen
Kaarle Nuoriaho
Jouko Niva

Ylitornion museo- ja kotiseutuyhdistyksen johtokunnissa vuosina 1981 – 2012 toimineet

Aapajärvi, Antti
Alapuranen, Pekka
Alatalo, Helmi
Alatulkkila, Hannu
Alatulkkila, Nelly
Anunti, Vilho
Grönberg, Väinö
Haavikko, Elli
Harila, Kyllikki
Harri, Paavo
Heikka, Paavo
Hiltunen, Maritta
Huhtanen, Mirja
Huhtanen, Toivo
Järvinen, Marjatta
Kangas, Sisilia   
Kariniemi, Sauli
Korpi, Anni   
Krans, Salme   
Kumpula, Erkki
Kuoppala, Lauri
Laitinen, Hannu
Lakkapää, Vilppu
Lampinen, Esko
Lampinen, Jorma
Lampinen, Kaarle
Lanko, Elsa   
Lehto, Oili
Lehtonen, Jukka
Leinonen, Timo
Marjeta, Tauno
Metsävainio, Mirjam
Mäntyranta, Laila
Niva, Jouko
Nuoriaho, Kaarle
Ollikkala, Leo
Pekkala, Raili
Pirjetä, Eila
Prokkola, Raili
Pääkkö, Kalervo
Rantakeisu, Ritva
Raunama, Raimo
Rousu, Tauno
Rova, Juha
Rova, Matti
Salmi, Kimmo
Salmi, Leo
Salmi, Sirkka
Sandqvist, Paavo
Sandqvist, Seppo
Sippola, Rune
Törmänen, Erkki
Uusimaa, Jorma
Viippola-Tuoma, Anni
Vikeväinen, Johanna
Virkkala, Meimi
Ylävaara, Martti

Toiset heistä ovat toimineet kolmekymmentä vuotta, muutamat yhden vuoden.